17º35,389´S 149º36,918´W Papeete, 24.7.2006
Olimme illalla Ullaa ja Hannua vastassa lentokentällä. Ulla vietti elämänsä pisintä nimipäivää aikaerosta johtuen, ja nostimme maljat hänen kunniakseen vielä kentällä. Totuttuun tapaan heidän matkatavaransa saapuivat perille vasta seuraavana päivänä. Emme antaneet tämän häiritä oloamme, vaan vietimme matkatavaroita odotellessa päivän tutustumalla Papeeteen ja varsinkin sen kauppahalliin, joka on hauska sekoitus vaate-, matkamuisto-, helmi-, hedelmä-, liha-, kala- ja pikaruokamyymälöitä.
Seuraavana päivänä kiersimme jälleen lentokentän ja suuntasimme keulan kohti Mooreaa, jonne on matkaa vain noin 15 mailia Tahitilta. Moorea tuli tunnetuksi 1960-luvun suositusta musiikkielokuvasta South Pacific, joka kuvattiin saarella. Saaren pohjoispuolella on kaksi syvää lahtea, joista valitsimme ensimmäiseksi ankkuripaikaksemme Opunohu Bayn, josta muutaman päivän kuluttua siirryimme Cook Bayhin. Ankkuroimme molemmissa paikoissa riutan suojaan varsinaisen lahden ulkopuolelle. Veneestä pääsi uimaan kristallinkirkkaaseen veteen, ja Ulla hyödynsikin tätä mahdollisuutta joka aamu. Molemmissa lahdissa oli myös ranskalaiseen tapaan leipäkauppa, josta Hannu ja Pekka hakivat joka aamu tuoreet patongit.
Parin ensimmäisen aurinkoisen päivän jälkeen sää muuttui pilviseksi ja sateiseksi, mutta emme antaneet sen haitata oloamme. Kävimme päivittäin snorklaamassa riutalla, joka oli vain muutaman minuutin jollamatkan päässä. Riuttojen korallit olivat uskomattoman moninaisia, ja saimme ihastella ja ihmetellä useita meille ennestään tuntemattomia kalalajeja. Emme menneet riutan ulkopuolelle, jossa voi sukeltaa rauskujen ja haiden kanssa, koska riutan sisäpuolinenkin elämä oli riittävän vaikuttavaa haineen kaikkineen.
Melkein koko Laamasten aika kuluikin Moorealla, josta purjehdimme vielä yhdeksi yöksi Paul Gauguinin museon ankkuripaikalle, jossa olimme ainoana veneenä. Lähellä oli mielenkiintoinen matalikko, jolla kävimme snorklaamassa. Seuraavan aamupäivän vietimme Gauguin-museossa, jonne pääsi mukavasti jollalla. Puolenpäivän tienoissa nostimme ankkurin ja lähdimme takaisin Papeeteen.
Tullessamme ulos riutan aukosta tuuli nousi 25-30 solmuun. Aallokko oli varsin reipas ja virta melkoinen, mutta tasaantui tietysti kun pääsimme matalimmasta paikasta ulos. Puolimatkasta tuuli loppui kokonaan. Tulimme Marina Tainan ankkuripaikalle kapeimmasta riutan aukosta 3-4 solmun vastavirrassa, mutta vielä päivänvalossa. Ankkuripaikalla oli mukavasti tilaa, olihan kaksi etujoukkoa jo lähtenyt kohti Bora Boraa.
Ulla ja Hannu siirtyivät viimeiseksi yöksi jälleen hotelliin, jossa vietimme illan yhdessä. Haikein mielin totesimme retkien loppuvan aina liian aikaisin!
Tutkaremonttimme piti olla nyt valmis. Antennissa oleva kortti oli vaihdettu, 500 USD ja maksu käteisellä!, samoin antennimoottori pyyntömme mukaisesti, vaikkei siinä ollutkaan vikaa. Kannettava VHF oli saanut uuden patterin. Asensimme antennin taas mastoon ja näyttölaitteen paikalleen. Kun laitoimme tutkan päälle, kävi heti ilmi, että vika ei ollut korjaantunut. Siispä takaisin mastoon, tutka alas ja soittamaan Furunolle. Seuraavana päivänä heillekin selvisi, että vika on magnetronissa, kuten olimme jo Galapagosilta lähettämässämme viestissä maininneet. Lisää rahaa tarvittiin taas, 250 USD, ja jälleen käteisellä. Uuden mastossa käynnin ja koekäytön jälkeen totesimme remontin viimein onnistuneen.
Pääkoneen merivesipumppu on vuotanut jonkin aikaa. Papeetesta löytyi onneksi kauppa, jossa oli Johnson pumpun varaosat hyllyssä. Generaattorin pumppuun ei sen sijaan ainakaan vielä ole löytynyt osia. Tosin Westerbeken nettisivuilla on edustaja Papeetessa, mutta emme jostain syystä saa sinne puhelimitse yhteyttä. Yritämme vielä alkuviikolla uudestaan.
Olemme hyödyntäneet marinan ravintolan tarjoamaa langatonta nettiyhteyttä, joka toimii hyvin. Tosin 5 tuntia maksaa 27 dollaria ja yhteys on hidas, mutta kaupungin 10 dollaria/tunti yhteyksiin nähden tämä on halpa ja kätevä.
Remontoinnin ohessa olemme käyneet snorklaamassa joka päivä viereisellä riutalla. Virtaus on välillä niin reipas, että varsinkin Riitalla on todellisia vaikeuksia päästä eteenpäin. Hienot korallit ja uskomattoman kauniit kalat houkuttelevat kuitenkin pinnan alle. Papeeten riutan sisäpuolella emme ole nähneet haita. Ilmeisesti vilkas veneliikenne pitää ne poissa. Hyvä niin!
Tahitilla 27.7.2006
Olemme vihdoin saaneet vastauksen Raiatea Carenagelta, että he ottavat veneemme maihin hurrikaaniajaksi. Paikka on siis varattu, samoin nosto. Olemme nyt muutaman päivän taistelleet paperitöiden kanssa. Kävimme varaamassa ja maksamassa edestakaiset lennot Papeete-Los Angeles-Pariisi-Lissabon. Lisäksi olemme varanneet rahtilaivasta hytin Raiatea-Papeete välille. Oleskelulupamme Ranskan Polynesiassa vanhenee 31.8. ja jouduimme hakemaan vuoden residenssiaa. Ranskankielisiä kaavakkeita on täytetty runsaasti, passikuvia otettu, luottokortteja kopioitu, jne. Saamme maanantaina kuitin, joka pidentää oleskelulupaamme kolmella kuukaudella ja residenssian saamme marinaan viikon kuluttua. Immigration ja harbour master –asiat on myös hoidettu. Tänään kävi veneellä vielä eläinlääkäri tarkastamassa Latten paperit ja antamassa rokotuksen. Saimme häneltä myös tietää, että Raiatealla on eläinlääkäri, joka voi antaa tarvittavan matopillerin juuri ennen lähtöä ja kirjoittaa terveystodistuksen. Eläinlääkärin käynti oli ilmainen, kuten myös rokote ja hänen leimaamansa dokumentit.
Bussimatka rahtilaivatoimistoon oli mielenkiintoinen. Matkasimme 10 kilometrin reissun päästäksemme noin kilometrin päähän sataman toiselle puolen. Näin voi käydä, kun ei tunne kaupunkia. Kiertoajelu oli kuitenkin antoisa, eikä maksanut normaalia taksaa enemmän. Saavuimme kiemuraisen bussireitin takia satamaan lounasaikaan, ja toimisto oli tietysti kiinni. Hyödynsimme ajan menemällä viereiseen kiinalaiseen lounasravintolaan, joka tarjosi Papeeten halvimman aterian. Lounaan jälkeen saimme varattua rahtilaivasta hytin omalla wc:llä. Kyllä kelpaa! Laivan pitäisi olla Papeetessa aamulla klo 05.00, ja lentomme lähtee klo 09 eli ajoitus on erinomainen edellyttäen, että kaikki menee nappiin.
Suomalainen s/y Marita, jonka tapasimme jo Galapagosissa, on parhaillaan Papeeten laiturissa. Olemme yrittäneet Tapion kanssa porukalla irrottaa heidän ankkurivinssiään, mutta huonolla menestyksellä. Heidän ankkurinsa oli juuttunut kovassa tuulessa koralliin Tuamotun Kauehilla, ja lyhentynyt ketju oli ryskytyksessä vääntänyt keularullan. He olivat joutuneet jättämään ankkurin mereen, ja käyneet hakemassa sen sukeltajan kanssa ylös myöhemmin. Voimat olivat olleet niin suuret, että ilmeisesti akseli on kiertynyt ja ketjupyörä on löystynyt niin, että vinssi ei enää toimi. Kaikki kotikonstit on käytetty, mutta turhaan. Olemme nyt kääntyneet Michelin, Marina Tainan ankkuripaikalla asuvan vinssiasiantuntijan, puoleen. Toivottavasti häneltä löytyy apu.
Tahitilla 7.8.2006
Ranskan Polynesiassa on vietetty viimeisen kuukauden ajan niin kutsuttua Heivaa eli juhla-aikaa. Kävimme Papeetessa Irmelin ja Tapion kanssa Heiva-juhlan loppunäytöksessä, jossa ensimmäisen kerran näimme aitoa polynesialaista tanssia. Mielenkiintoinen ja vaikuttava kokemus!
Seuraavana päivänä Riitta lähti Irmelin ja Tapion kanssa brasilialaisveneen Divan järjestämälle saarikierrokselle avolava-autolla. Diva, Deerfoot 62, jossa purjehtii palkkakipparin johdolla brasiliansaksalainen perhe, jolla on kolme poikaa, on tulossa myös keväällä Hawaiin kautta Alaskaan. He aikovat viettää tulevan hurrikaaniajan Uudessa Seelannissa.
Retkeläiset ajoivat saaren poikki vuoristoteitä pitkin ja nauttivat maittavan lounaan vuorenrinteellä olevassa ravintolassa. He kävivät mm. muinaisen polynesialaistemppelin raunioilla ja saivat ihastella kymmeniä vuorenrinteiltä syöksyviä vesiputouksia. Tahitilla on kaikkiaan runsaat 400 vesiputousta, mikä on ymmärrettävää, koska vuoristossa sataa lähes aina. Vuotuinen sademäärä on oppaan mukaan noin 10 metriä!
Thor Heyerdahlin pojanpoika miehistöineen saapui Kontikin mallin mukaisella lautallaan Tangaroa kolmen kuukauden purjehduksen jälkeen Perusta Ranskan Polynesiaan. Lautta viipyi muutaman päivän Papeetessa, josta se laivataan Norjan Larvikiin museoitavaksi. Lautta oli varustettu mm. tuuligeneraattorilla, aurinkopaneeleilla ja inmarsat-puhelimella. Nykyteknologiasta huolimatta hurjaa joukkoa nuo lauttapurjehtijat!
Norjalainen Blue Marlin eli Idunn, Rune ja kaksostytöt, joihin tutustuimme jo Fatu Hivalla, saapuivat vihdoin Tuamotulta Marina Tainan ankkuripaikalle. Päätöksemme palata Tuamotulle tuntuu yhä vain oikeammalta ratkaisulta kuunneltuamme heidän kertomuksiaan. He olivat viettäneet viimeiset ihanat viikot Toaun atollilla, jota he kaihoten muistelivat. Sinne mekin voimme nyt mennä.
Ennen lähtöämme löysimme yleistarkastuksen yhteydessä isonmaston paapuurin alavantista katkenneita lankoja ja jouduimme uusimaan molemmat vantit. Seldenin, ja myös Niinirannan, käsityksen mukaisesti meillä oli alun perin 8 mm:n vaijerit, jotka laskelmien jälkeen vaihdettiin kolme vuotta sitten Martiniquella 10 mm:n vaijereiksi. Nyt selvisi, että Karibialla oli käytetty halvimpia mahdollisia materiaaleja periaatteella kerta-asiakas. Missähän mahtaa olla ns. yritysmoraali, ja kuinkahan monta kierrosta tätä rahastusta joutuu kestämään!
Niinirannan vaijerit olivat hyvästä materiaalista, tosin alamittaiset, mutta Martiniquella asennetut eivät sitäkään. Saapa nähdä, miten nykyisten käy. Nyt teoreettinen lujuus on yli kaksinkertainen alkuperäiseen verrattuna. Ilmeisesti insinööritiede käyttää edelleen mutu-menetelmää mitoittaessaan purjeveneiden rikejä. Täkäläinen riki-firma kertoi joutuneensa uusimaan useita Seldenin rikejä (huom. uusia!). Syynä on ollut laskentavirheet mitoituksessa. Ilmeisesti veistämöille myytävät rikit ovat alimitoitettuja, mutta kestävät kyllä normaalit noin tuhat mailia vuodessa kesäisellä Itämerellä. Ne muutamat isoille valtamerille lähtevät kärsivät tämän sitten nahoissaan. Näimme saman jo ARC:ssa vuonna 2002 sekä omalla kohdallamme, jolloin meiltä katkesi keulastaaki, että Rodney Bayn marinan ruohikolla, jossa lojui useita katkenneita Seldenin spinnupuomeja. Rohkeaa leikkiä turvallisuudella, mutta kaiketi kestävän rikin myyminen veistämöille on taloudellisesti mahdoton yhtälö!
Saimme tänään ulkomaalaisvirastosta kuitin, joka oikeuttaa meidät oleskelemaan Polynesiassa lokakuun loppuun. Varsinaisen residenssian saamme palattuamme takaisin Papeeteen.
Monen sekasotkun jälkeen saimme myös ostettua Lattelle kuljetuslaatikon, jonka se tarvitsee tulevaa lentomatkaa varten. Ruokaostoksetkin on jo hoidettu, joten olemme valmiit lähtemään Tuamotulle huomenna aamulla, jos vain sää sallii.